Vertailusta kilpailua?

Aina välillä törmään ajatukseen, onko elämä tosiaan vertailua varten? 

Oletko koskaan ollut tilanteessa, että haluat jakaa jollekulle kokemasi vastoinkäymisen, vaikean tilanteesi tai harmituksen aiheen? Odotat ehkä myötäelämistä, kannustusta tai rohkaisevia sanoja. Mutta sitten kuuletkin kommentin: "Voi, eihän tuo ole vielä mitään. Minulle tuli juuri vähintään puolet pahempi menetys. Tai tuo on minulle ihan arkipäivää. Jne."

Ikään kuin huolet, sairaudet ja vastoinkäymiset olisivat kilpailulaji. Onko todella tarpeellista vertailla, kummalla menee huonommin? Voisimmeko vain kuunnella ja antaa myötätuntoa kanssaihmiselle. Olla hänelle aidosti läsnä. Se, että kerrot sinulla olevan tuplasti huonommin asiat, ei kaiketi tilannetta siitä mihinkään paranna.

Ja kyllä, joskus tekee ihan rehellisesti sanottuna hyvää vähän muhia ja rypeä itsesäälissä yhdessä ystävän kanssa. Ja sitten yhdessä sieltä sitten taas kammetaan käsi kädessä ylös ja jatketaan matkaa. Tarkoitan tällä pohdiskelullani sitä, että miksi haluamme mitätöidä ja vähätellä toisen kokemusta? Eikö se ole aivan yhtä arvokas, kuin sinunkin? 

On hyvä muistaa, että olemme kaikki erilaisia. Koemme myös asiat eri tavalla. Toinen horjuu, kompastelee ja kaatuu pienemmästä, kuin toinen. Toinen jaksaa painella vastatuuleen ja läpi harmaan kiven selviten pienillä pintanaarmuilla. Kunnioitetaan toinen toistemme kokemusta. Ne ovat aitoja ja tosia.