Vähemmän on enemmän

Ei ole yllätys, että erityisherkkä (ja moni muu) kaipaa rauhoittumista ja lataantumista, kun päivä on ollut täynnä menoa ja meininkiä; ihmisiä, liikennettä, asioita, ääniä, valoja, puhetta, menemisiä ja tulemisia. Päivän päätteeksi pää tuntuu olevan täynnä, kuin mehiläispesä pörriäisiä konsanaan. Tekisi mieli ottaa töpseli irti seinästä, sulkea antennivastaanottimet ja napata tulppa irti päästä, jotta koko hullunmylly saisi valua sieltä pois jättäen hetkeksi tilalle pelkkää tyhjää.

Helpommin sanottu kuin tehty. "Pään tyhjentäminen" ei ole itsestään selvä taito, saati että sille olisi arjessa aina mahdollisuus. Elämä, kun vyöryy ylitsemme ja emme aina voi vaikuttaa kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. Silti ihan varmasti olisi jotain tehtävissä, jos vain teet päätöksen ja annat itsellesi tilaisuuden valita toisin. Voisinko jättää jonkin asian tekemättä? Voisinko hakeutua päivän mittaan edes pieneksi hetkeksi rauhalliseen tilaan? Onko kaikki todella vastuullani? Uskaltautuisinko asettamaan rajoja? Sanomaan "ei"? Olisiko itsekästä vaatia hetken rauhaa, kun palaa töistä kotiin? Jos kaikki muutkin vaativat osansa, niin miksi et sinäkin?

Jos edes hiukan kerrallaan malttaisi karsia kuormittavia asioita arjestaan, voisi herkkä jaksaa illalla vielä olla muutakin kuin märkä rätti. Vähemmän on enemmän. Oli kyse sitten mistä tahansa. Silloin jaksat paremmin ottaa vastaan, osallistua, keskittyä, oivaltaa ja nauttia. Siitä kuitenkin elämässä on kyse. Sallit sen kuitenkin toisille, miksi et itsellesi?