Tunteilua

Erityisherkkä tuntee kaiken vähän niin kuin "Pohjanmaan kautta" (, vaikka itse satakuntalainen olenkin..). Niin hyvässä kuin pahassa. Vasta muutaman vuoden ajan olen ymmärtänyt olla siitä kiitollinen ja ilahtunut, enkä enää häpeile ja peittele tunteitani niin syvästi. Ainakin voin sanoa eläväni "täyttä elämää", kun kaikki todella tuntuu luissa ja ytimissä.

Eihän se tietysti ole aina mukavaa, kun pieni ajattelemattomuuden murunen tai väärin aseteltu sanamuoto saa päivän menemään pilalle. Toisaalta yleensä itselläni nämä hetket ovat kuitenkin ohimeneviä ja jo muutaman hetken kuluttua osaan riemastua jostain pikkuisesta ilahduttavasta yksityiskohdasta, kuten vaikkapa ikkunaruutuun muodostuneen jääkiteen kauneudesta. Voipa siinä pieni liikutuksen kyynelkin salaa silmäkulmaan ilmestyä. Taitolajihan tämä tunteminenkin on, että osaa ja ymmärtää yhtä lailla ottaa vastaan ja päästää irti.

Minäpä jaan Sinulle muutaman asian, mikä minua liikuttaa. Se hetki, kun joulukuusi pitää riisua koristeistaan ja jättää Hänelle haikeat jäähyväiset (mahdollisimman myöhään, hyvässä lykyssä vasta tammikuun lopussa). Nuuhkin lapsuudestani säilyneitä rakkaita joulupalloja ja hellästi ne peittelen rasiaan odottamaan seuraavaa kohtaamistamme. Silittelen kuusen varisevia oksia ja kiittelen sitä, että saimme nauttia yhteisestä ajasta. Tuntuu liikuttavalta, että kuusi kultainen on kasvanut ehkä yli 10 vuotta kokoa ja korkeutta vain päätyäkseen pieneksi hetkeksi jonkun hämärään olohuoneeseen törröttämään.

Se hetki, kun uuden vuoden päivänä tuttu Strauss-konsertti kajahtaa ilmoille televisioruutumme välityksellä. Pinnistelen ja ponnistelen urhoollisesti melkein ihan loppuun asti, kunnes se tulee. Tonava kaunoinen. Sille ei mahda mitään. Niin kaunista se on, että koko kehossa kulkee kylmät väreet, iho nousee kananlihalle ja kyyneleet valuvat pitkin poskia. Joka vuosi. Ei poikkeusta.

Se hetki, kun rakas kissalapseni käpertyy syliin niin luottavaisena ja niin pehmeän pörheänä. Se katsoo suoraan syvälle silmiin katse täynnä kiintymystä ja rakkautta. Se huokaisee tyytyväisenä ja painaa nenänsä kämmentäni vasten. Tämä on nyt paras paikka maailmassa hänelle. Ja minulle.

Ja niin käy, että liikutun, kun kirjoitan nyt tätä tekstiäni Sinulle ja kertaan tapahtumia mielessäni. Tällaista se on. Tunteikasta. Rikasta.