Minun vai sinun?

Ja niin siinä taas kerran kävi. Tulin kotiin mainiolla tuulella. Pää täynnä ideoita ja mieli kevättä tulvillaan. Takana oli kyllä kiireinen päivä; touhua ja tohinaa, kohtaamisia, asioiden hoitamisia ja vaikka mitä. Mukavia kaikki kuitenkin. Ja oven avatessa, vastassa on puoliso, joka hiukan takakireänä (ainakin minusta) ilmoittaa, että ei ole ruokaa ja muutenkin kaikki on pielessä.

Asia on nanosekunnissa selvä. Olen huonolla tuulella. Olen niin nopea käänteissäni, että en meinaa itsekään pysyä perässä. Saati puoliso. Hän väittää, ettei itse ole huonolla tuulella ja minä väitän, että kyllä hän on. Hän väittää, että minähän se huonolla olen. Ja kas, no niinhän minä olenkin. 

Erityisherkkä on senlaatuinen tunneimuri, että aina itsekään ei hoksaa, mikä milloinkin on omaa ja mikä toisen tunnetilaa. Hän on heti "juonessa mukana" ja imee toisten tunteet ja mielialat itseensä, kuin ne olisi omia. Tätä tapahtuu sitä enemmän, mitä kuormittuneempi sattuu olemaan. Tunnetuuliviiri vaihtaa suuntaa, minkä kerkiää. Yritä siinä pysyä mukana. 

Tunteiden erottelukyky vaatii herkältä itsetuntemuksen kehittämistä ja omien terveiden rajojen tunnistamista ja rakentamista. Se ei ole kaikkein helpoin juttu, mutta lämpimästi suositeltavaa, jotta eläminen herkkyytensä kanssa ei olisi niin tempoilevaa. Pysähdy siis hetkeksi siinä tilanteessa, kun tuntuu, että tunneilmapuntarin viisari on taas värähtämässä ja kysy itseltäsi, mitä minulle nyt kuuluu? Ja kenelle nämä tunteet kuuluvat? Olenko astumassa omien rajojeni ulkopuolelle?