Kiitollisin mielin

Kiitollisuus ravitsee yhtälailla kehoa ja mieltä. On jopa tutkimustietoa, että kiitollisuus lisää hyvinvointia ja elämänlaatua. Se on aidoimmillaan kehollinen tunne ja mielentila. Itsestään selvää kiitollisuus ei toki ole, mutta sitä voi harjoitella. On ollut sydäntälämmittävää huomata, että harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa.

Netti on pullollaan, jos jonkinlaista menetelmää ja ohjetta harjoittaa kiitollisuutta. Sieltä voi kukin valita omansa ja kokeilemallahan sen vain voi tietää, mikä itselle soveltuu parhaiten. Se, mitä tässä yhteydessä haluaisin kuitenkin muistuttaa on, että päälle liimaamalla harvoin saa aitoa lopputulosta aikaan. 

Vuosia sitten oma harjoitukseni meinasi tyystin lähteä väärille urille, kun lähdin suorittamaan kiitollisuuttakin. Suorittaja (toipuva sellainen nykyään), kun olen, on kauhean helppo lipsahtaa ajattelemaan, että jos nyt teen näin ja näin monta harjoitusta, niin ja niin tehokkaasti, niin johan se riittää kovastikin. Katin kontit. 

Kun lakkaat yrittämästä ja puskemasta, niin sitten alkaakin huomaamatta tapahtua. Vähitellen alat huomata pieniä kiitollisuuden aiheita siellä täällä. Ei niiden tarvitse olla maailmoja mullistavan suuria. Pieni leppäkerttu heinänkorrella, kortti sukulaiselta, hymy kaupan kassalla tai tavallista paremmin nukuttu yöuni voi olla mitä parhain syy olla kiitollinen. 

Herkän aistit ovat niin hienosti virittyneet, että myös niiden kautta voi ammentaa arkeensa mitä kauniimpia kiitollisuuden aiheita. Me erotamme valtavan määriä yksityiskohtia ja vivahteita ympäristöstämme. Mieti, miten paljon meillä on mahdollista havaita ja tuntea ja kokea. Eikö siinäkin ole aihetta kiitollisuudelle? Kiitos!

Käy kurkkaamassa Balanssian kanavalla lisää aiheesta!