Juhannushömppää
Juhannus on parasta mahdollista aikaa hömpälle! Ainakin minusta. Aikuisena hömppä meinaa joskus vain unohtua, kun on muka niin kiireinen, tärkeilevä ja vakavissaan.
Jos on erityisherkkä, pitäisi hömppäilyn onnistua luonnostaan, kunhan sille vain antaa tilaisuuden. Siihen kun vaaditaan eläytymiskykyä ja mielikuvitusta. Jokainen hömppä on luonnollisesti omanlaisensa. Niin kuin herkkäkin.
Mitä minä sillä hömpällä sitten oikein tarkoitan? Minäpä kerron esimerkin omasta elämästä.
Juhannuksen aikaan palaan mietteissäni aina lapsuuden muistoihin, kun olin reippaasti alle kouluikäinen. Minusta juhannus oli täynnä taikaa. Kaikki muuttui jotenkin maagisesti taianomaiseksi satumaailmaksi, missä ihan kaikki oli mahdollista. Luonto täyttyi ihmeistä. Oli keijuja, oli menninkäisiä, kukat juttelivat, ilmassa tuoksui keskikesän huumaavat parfyymit. Pääskyset kirmasivat räystäältä toiselle ja västäräkit keimailivat, minkä ehtivät.
Kotipirtti oli putsattu ja puleerattu katosta lattiaan, oli juhannuskoivut oven pielissä ja vihdat valmiiksi tunteella sidottu. Koti oli koristeltu kukkakimpuilla. Sisällä tuoksui ihana äidin tekemä pullakranssi. Sain osallistua kaikkiin valmisteluihin ja teinkin sen suurella riemulla.
Juhannusperinteisiin kuului vanhan kotimaisen mustavalkoelokuvan katsominen äärimmäisellä hartaudella. Istuin ruudun äärellä hievahtamatta. Eläydyin niin vahvasti pursuilevaan romantiikkaan, että olin sisällä Ansan ja Taunon romanssissa ihan joka ikistä soluani myöden. Kun elokuva loppui, vetäydyin omaan rauhaan nauttimaan tunnelmasta ja kertaamaan ihania yksityiskohtia. Yhä uudelleen ja uudelleen. Olin yltä päältä kuorrutettuna juhannushömpällä omassa salaisessa ja ihmeellisessä maailmassani.
Juhannuksena sai valvoa myöhään. Kotimme sijaitsi metsän keskellä, kauniin luonnon syleilyssä. Juhannusyön lumo oli siellä käsinkosketeltavaa. Uneksin ja unelmoin kasteisella niityn reunalla, keräsin kukkia sen seitsemää lajia ja tein omia salaperäisiä keskikesäisen suviyön taikoja. Olin päästä varpaisiin ihastuneessa jännityksessä, kun päästin ennestäänkin villin mielikuvitukseni valloilleen. Kun äiti kymmenennen kerran komennettuaan iltatähteä unten maille, laahustin uneliaana puhtaiden lakanoiden väliin jatkamaan unelmointia. Ja näin niin ihania vaaleanpunaisia hömppäunia.
Mikä mieletön rikkaus voida antautua sellaiseen unelmankeveän hattaran sisälle leijumaan! Sellainen oli minun juhannushömppäni. Voi, kun saisin sen vielä yhtä hurmaavan höttöisenä takaisin.. Onneksi herkän on helppo herättää muistot eläviksi!
Ihanan hömpähtävää juhannusta Sinulle!
