Jännän äärellä..

Viime kerralla kirjoitin epämukavuus-teemasta. Jatketaanpa vielä saman aiheen äärellä. Nimittäin jännittämisen. Mikä sen epämukavampaa onkaan?

Olen lähes koko ikäni jännittänyt enemmän tai vähemmän ties mitä kaikkea. On ollut perhosia ja joskus ihan parvi lepakoita vatsan pohjassa. On kurkkua kuristanut ja kuivannut. On punastuttanut. On sanat menneet suloisesti sekaisin. Muisti temppuillut. Polvet olleet vetelinä. Tutisuttanut ja värisyttänyt ja mitä näit nyt on. Kaikki on tullut koettua.

Parikymppisenä tuli mitta tutinoita ja tärinöitä täyteen ja siitä lähti taipaleeni pelkoa kohti. Ajattelin, että katsotaan nyt sitten, mitä todella tapahtuu. No, eipä siinä yleensä mitään ihmeitä tapahtunut. Selvisin hengissä ja päätin selvitä seuraavastakin kerrasta. Näin on ainakin tähän mennessä käynyt. Onneksi!

Erityisherkkä on etevä jännittäjä. Eikä siinä mitään. Saahan sitä jännittää. Se on luonnollista ja ihan tavallista. Kukapa ei joskus jännittäisi. Mutta sitten, jos jännittäminen alkaa estää sinua elämästä täysipainoista elämää, tavoittelemasta unelmiasi ja rajoittaa sinua kokeilemasta rajojasi, niin silloin siitä voi tulla ongelma. Kenties jännittäminen vie voiton ja alat vältellä tilanteita, ehkä vetäytyä kokonaan. Se voi käydä tiedostamatta, ihan varkain huomaamatta. 

Jos tunnistat itsesi kuvauksesta, pysähdy ja mieti, voisinko ottaa pienen askeleen pelkoa kohti. Ihan pikkuriikkisenkin vain. Kasvattaa rohkeuttasi hitunen kerrallaan. Ei tarvitse sännätä heti paikalla suoraan syvään päätyyn. Herkkä tuskin kokonaan koskaan jännittämisestä eroon pääsee, mutta on ihan mahdollista alkaa vähitellen sietää sitä. Tiedän, koska olen kokenut sen!

Ja, jos tunnistat jännittäjäystäväsi tästä tekstistä, niin sinulle ystävällisenä neuvona annan seuraavan ohjeen: Ota kädestä kiinni ja kannusta lempeästi. Älä viisastele tai vähättele. Myötäelä ja kannattele. Kiitos!

Käy kurkkaamassa Youtube-video jännittämisestä Balanssia-kanavalla!