Ikiliikkuja se on..

Ai mikä? No erityisherkän mieli. Ei hetken rauhaa. Jatkuva mylly pyörii aamusta iltaan ja pahimmassa tapauksessa illasta aamuun. 

Tuossa joku päivä sitten otin taas testikierroksen, miten herkän mieli toimii, kun sitä hiukkasen tönäisee sellaisella arkipäiväisellä kiukustumisella ja "nollasta sataan sekunnissa kiihtymisellä." Ai että, kun tämän kiihtymisnopeuden saisi valjastettua vaikkapa autonmoottoreihin.. 

No sillä ei ole väliä, minkä vuoksi tuikitavallisen hepulin sain, vaan se miten havainnoin mieleni liikkeitä ja reaktioita. Pääkoppa jää jauhamaan ja jauhamaan paikoilleen. Jatkaa siitä vielä omia latujaan asiaa suurennellen, variaatioita kehitellen ja jne. jne. Kertaa mitä minä sanoin, mitä se sanoi, ja mitä olisi pitänyt sanoa ja jättää sanomatta. 

Kela vain jää pyörimään, vaikka arkijärki jatkaa jo matkaansa eteenpäin muihin tärkeämpiin asioihin. Taustalla soi taukoamaton jankutus. Jonkin ajan kuluttua tulee tauko ja kun ehdin uhrata ajatuksen sille, että no niin annetaanpa sitten jo olla, niin teen samalla kohtalokkaan virheen ja mylly saa lisää vettä jauhamiseen. Nonni!

Tämä siis oli aivan tavallinen hetki tavallisessa päivässä. Se mikä oli huomionarvoista oli se, että olin kamalan väsynyt ja unta vailla. Väsyneen herkän mieli on omiaan tarttumaan monenmoisiin viattomiin sanomisiin, huolimattomiin tekemisiin ja ajattelemattomuuksiin. Ja ajatusmylly taas pyörii jälleen kerran vinhaa vauhtiaan. Se kyllä jaksaa painella menemään, vaikka muutoin rouva olisi ihan töttöröö. 

Ihan turha on tässä yhteydessä muita kanssaherkkiä neuvoa, että ole aina levänneenä, kun tilaisuus hermostumiselle iskee. Elämä tapahtuu. Kaikki ei ole aina meistä itsestä kiinni. Emmekä voi kaikkeen ennalta varautua. Ehkä voimme kuitenkin välillä sanoa lempeästi omalle päänsisäiselle ikiliikkujalle, että "kaikki on hyvin, voit jo päästää irti."